Nyt kevään koittaessa ja veneilykauden alkaessa olen harkinnut aurinkopaneeleiden hankkimista purjeveneeseeni. Tuntuisi hienolta, jos hyvän sään niin salliessa ei tarvitsisi kytkeä “dieseltuulta” päälle vain navigaatiolaitteiden, merisään ja vaatimattoman valaistuksen sähkönsaannin turvaamiseksi. Kokemusta aurinkopaneeleiden käyttämisestä meriolosuhteissa minulla ei ole, mutta olen käsittänyt aurinkokennoteknologian kehittyneen edulliseksi ja varteenotettavaksi vaihtoehdoksi sähköenergian turvaamisessa. Veneilykausi on enimmäkseen hyvän sään aikaa ja aurinkokennoilla voisi olettaa saavan merkittävän lataustehon veneen akkuihin samalla, kun omat akut latautuvat talven stresseistä kannella löhöillessä, samasta auringosta nautiskellessa. Tämän kesän tavoitteena olisi saada aurinkokennoilla pidettyä matalan sähkönkulutuksen laitteisto toimintakuntoisena. Mikäli sähköjääkaappi joudutaan jossakin tilanteessa kytkemään päälle tai kajuutassa poltetaan juhlavalaistusta läpi yön, olen valmis painamaan dieselgeneraattorin starttinappulaa seuraavana päivänä.tai vetämään jatkojohodon satamakapteenin pistokkeeseen.

Aurinkokennot ja meri-ilmasto

Olennaista meriolosuhteissa on kokonaislaitteiston toimintavarmuus, kennoston kestävyys, erityisesti korroosio- ja rasituskestävyys, myös purjehduskengän kestävyys sekä ergonomia ja sijoitusgeometria, joka mahdollistaa ahtaissa ja muuttuvissa olosuhteissa mahdollisimman hyvän talteenottotehon. Kokonaislaitteisto käsittää kennoston lisäksi lataussäätimen, johdotuksen ja tietenkin akun. Akku voi mielestäni normaalissa dieselkäytössä olla hieman huonokountoisempikin, koska sitä on niin helppo latailla aina tarpeen vaatiessa lisää. Aurinkopaneelikäytössä on akun kunto merkittävämpi, sillä varsin matala, joskin pitkäkestoinen latausteho menee helposti hukkaan, jos akun sisäinen resistanssi on pääässyt kohoamaan ehtoopuolella olevien käyttötuntien johdosta. Lataussäätimen toiminta myös saattaa vaikuttaa akun elinikään dramaattisesti: Akkua ylijännitteellä lataava säädin aiheuttaa kiehumista ja akkuveden katoamista vetynä ilmakehään.

Kennoston korroosiokestävyys on helposti tarkistettavissa rungon materiaaliselosteesta, tallomiskestävyydessä täytyy luottaa myyjän myyntipuheen nyansseihin ja keskustelufoorumeiden merikarhujen kokemuksen karskiin kommentaariin. Haponkestävä teräs tai korroosiokäsitelty alumiini ovat hyviä valintoja rungolle, mutta sijoittelun kannalta tietenkin pehmeä ja joustava, muovinen kenno olisi paras, mutta niiden tehot eivät ole aina olleet aivan tarvittavaa tasoa, ainakaan edullisimmissa malleissa.

Kennoston geometria taas määrittyy veneen muodon mukaan. Oma veneeni on virtaviivainen ja kaikelta tilankäytöltään tehokas. Siksi aurinkokennon koko ja muoto ovat sijoittelun kannalta tärkeitä. Haluaisin, että aurinkokennot eivät sojottaisi mihinkään suuntaan, vaan olisivat sulava osa purjehduskokonaisuutta. Kennosto ei saisi antaa vaikutelmaa helposta irrotettavuudesta, sillä kaikissa venesatamissa ei voi luottaa satunnaisten ohikulkijoiden korkeaan kunnioitustasoon omaisuuden omistajuutta kohtaan (lue: Aurajoki).

Sähköjärjestelmä kannen alla.

Sähköjärjestelmän valmistaminen aurinkokennoja varten on helppoa. Uusi lyijyakku vanhan tilalle, vanha akku Sortti-asemalle ja asiallinen lataussäädin uuden akun virtapiiriin. Olen tehnyt heikkovirta-asennuksia koko pienen ikäni, joten johdotus ei omalla kohdalla tule tuottamaan yllätyksiä. Oma sormenjälkeni on sulake, liitän niitä mieleluummin liikaa kuin liian vähän, sillä meriolosuhteissa ei koskaan voi tietää, mikä värkki hajoaa ja milloin. Sulakkeet estävät ei-toivottuja ketjureaktioita ja joskus jopa tulipaloja. Oikean lataussäätimen valitseminen ei ole aivan yksinkertaista.

Aurinkokennon sijoitus

Kokeneemmat keskusteluparrat kertoivat minulle, että aurinkokenno kannattaa suunnitella kotisataman ilmansuunnat, auringon kulmat ja varjot huomioonottaen. Ajattelin noudattaa tätä neuvoa ensimmäisenä aurinkokennokesänäni. Siksi valitisin kennojen kiinnityspaikaksi etelään parkissa suuntautuvan peräpeilin. Mikäli aurinkokenno vaikuttaa toimivalta ratkaisulta, asennan seuraavaksi kesäksi toisen paneelin kajuutan katolle.

Aurinkokennojen ja lataussäätimen valinta. Teletapit tulevat veneeseen vai tulevatko?

Aurinkokennoja on viimeaikoina suunniteltu paljon veneilykäyttöön. Kokemuksia on karttunut, mutta varsinaista kaikkien suosikkimallia ei tunnu veilä olevan vakiintuneena. Selkeästikin kannattaa satsata laatuun. Halvimmat kennot eivät kestä murtovettä ja ovat särmikkäitä ja iskuherkkiä. Halvimmat lataussäätimet ovat akunkeittäjiä, mutta kalliit brändätyt lataussäätimet saattavat myös toimia huonosti vaihtelevissa olosuhteissa, vaikka hienot verkkosivut lupaavat loistavaa lataustulosta. Esimerkiksi huipputeknologiabrändin NAPS:in n. 200 euron hintaista Max Poweria verrataan toimintatavaltaan Teletappeihin, koska se joka aamu, auringon noustua, aloittaa latauskierroksen täydellä teholla ja laittaa akun hetkeksi kiehumaan. Seuraavana aamuna ja joka aamuna Max Powerin kanssa kuuluu kajuutasta vertauskuvallisesti huuto: “Uudestaan!” ja akku kiehuu… Huokeamman brändin, säätimet eivät kaikki nosta jännitettä akunkeittotasolle, joten haen säätimen sillä periaatteella, vaikka latausteho saattaa jäädä optimaalista saantoa matalammaksi.

Keväällä ostoksia köyhempi, kesällä kokemuksia rikkaampi

Turhan produktiomainonnan välttämiseksi kerron valinnoistani tarkemmin veneilykauden aikana tai sen jälkeen. Kestääkö akku, tuleeko horisontaalisesti asetetuista laadukkaista kennoista virtaa, riittääkö sähkö kesän rientoihin ja säästyykö kesäillan idylli dieselin tuksutukselta. (Vai tekeekö juuri dieselin tuksutus tuon idyllin). Näihin teemoihin palaan kunhan kokemus karttuu.